Plane 2.0 otsikkokuva
Edellisen projektin (Plane 1.0) jälkeen nälkä kasvoi syödessä ja muutamien fat-bike koeajojen jälkeen oli selvillä mitä tuleman pitää. Koeajoissa kävi nopeasti ilmi, että perinteiset 70-71 asteen keulakulmat ovat poissuljettuja. Pole Taigan koeajo vahvisti käsitystä entisestään ja projekti nytkähti käyntiin. Tälläkin kertaa runko on räätälöity kaikilta yksityiskohdiltaan. Takahaarukan mitoituksessa on huomioitu valmius 2XL-renkaille talvikäyttöön, rungossa on sisäiset viennit letkuille + vaijereille (miksi käyttää nippusiteitä jos ei ole pakko). Runkolaukulle on myös kierre-insetit valmiina, jotta ei tarvitse käyttää tarranauhavirityksiä custom-runkolaukussa. Tarakalle on myös kiinnityspisteet valmiina. Tarakasta ja sen toteutuksesta tarkemmin myöhemmin, vihjaistaan kuitenkin, että siinä on käytetty myös Excelin hiilikuitua…

Rungon geometriasta sen verran, että keulakulma on 66,5 astetta, satulaputken kulma 76 astetta, takahaarukan pituus on säädettävissä drop-outeilla 450-470mm, Reach 475mm. 11/2” emäputki mahdollistaa myös anglesetin käytön.

Kuvat kertokoot enemmän, mistä oikein on kyse:

Speksit

Runko: Plane 2.0 (Filled brazed), Columbus Zona, ST32,7mm, TT 31,8mm, DT 35mm, Keskiö
120mm, Seatstay + Chainstay Columbus ohennettu. Drop-outit Paragon Slider RST (197×12). Paino
ilman maalia 2560g.
Etuhaarukka: Bontrager Haru Pro Carbon Tapered
Kiekot: DT Swiss BR2250 Centerlock, Tubeless, (musta heijastinteippi + 78mm Sun Ringle tubeless
teippi)
Renkaat: Jumbo Jim 4.8” snakeskin, Stanin litkut
Kammet: RF Turbine, 28T direct mount ratas
Takavaihtaja: Sram GX
Vaihdevivut: Sram GX
Pakka: Sram GX 10/42
Jarrut: Sram Guide R, 180mm levyt
Stemmi: Race Face 50mm
Tanko: Easton Haven Carbon 35/780mm
Tolppa: Easton Haven Dropper 30,9mm/125mm,
Ohjainlaakeri: Hope
Keskiö: Raceface
Takuu: Lifetime 24/7 on-site

How it’s made? Part 1.

Runko on todellakin tehty käsityönä. Rungon etukolmion putket on Columbuksen Zona – sarjasta. Takahaarukan putket ovat myös Columbuksen mallistosta, mutta niitä piti taivuttaa lisää halutun muotoilun saavuttamiseksi. Rungon suunnittelussa on käytetty BikeCad ja Solidworks – ohjelmistoja. Jigin pohjana on 40mm paksu vanerilevy, johon putket paikoitetaan alumiinisilla CNC-koneistetuilla prismakappaleilla.

Ensimmäinen työvaihe on putkien katkaisu suunnitelman mukaisiin mittoihin ja liitosten sovitus niin, että liitoksen istuvat paikalleen täydellisesti. Tämä runko on tehty ”Fillet brazing” liitoksilla. Tämä tarkoittaa sitä, että kaasuliekillä sulatetaan pronssilankaa sopivan juoksutteen kanssa liitokseen. Tässä tapauksessa piti tehdä parikymmentä harjoitusjuotosta, ennen kuin laatu alkoi olla varsinaiseen runkoon kelpaavaa. Juottamisen jälkeen juotokset on viimeisteltävä jouheiksi viilalla ja hiomapaperilla, voin sanoa, että työvaihe kehittää kärsivällisyyttä ja tarkkavaisuutta. Rungosta on mahdollista tehdä ”susi” yhdellä viilan lipsahduksella, jos viila haukkaakin juotoksen sijasta ohutseinämäiseen runkoputkeen.

Liitosten sovitusta jigissä:

Vaijereiden reititys putkilla:

Etukolmion sovitus ja kasaus:

How it’s made? Part 2.

Takahaarukan putkia pitää taivutella lisää, jotta 2XL-renkaalle tulee tarpeeksi tilaa ja eturataskin saadaan sopimaan paikalleen. Myös kampien vaatima tila ja ketjulinja pitää varmistaa. Koska Paragonin Drop-outit ovat ruostumatonta terästä, täytyy niiden juottamiseen käyttää Fillet Pro – hopeaa, jolla pystyy täyttämään putken ja dropoutin välisen kolon.

Takahaarukan sovitus + kasaus:

Vaijerinohjurit on tehty ohuesta putkesta, tyylikkäämpi + työläämpi kuin perinteiset ratkaisut:

How it’s made? Part 3.

Kaikkien juotosten valmistuttua on viimeistelyn aika. Tämä tarkoittaa sitä, että hiomapaperia kuluu taas paljon, maalin alle ei voi piilottaa mitään. Keskiön kierteet pitää avata, emäputki ja satulaputki kalvaa oikeisiin mittoihinsa omilla erikoistyökaluillaan. Tässä vaiheessa kannattaa tehdä myös koekasaus, jotta maalauksen jälkeen ei paljastu ikäviä ylläreitä.

How it’s made? Part 4.

Runkoon tulee ensin epoksipohjamaali, jonka päälle 2k-akryylipintaväri + logot mustalla tarralla. Rungon väri on RS – Audeista tuttu Nardo grey (LY7C/T3). Amatöörille tulee maalatessa helposti valumia, matta- ja appelsiinipintaa. Mutta ei hätää, sillä tilanteen pystyy pelastamaan kun käyttää paksukalvomaalia ja huolehtii, että maalia on riittävän paksusti. Maalipinnasta voi hioa virheet pois vesihiomapaperilla karkeuksilla: 1500, 2000, 3000 ja lopuksi viimeistely kiillotustahnalla (Tämä metodi ei toimi ”kilikali”maaleilla, joiden kalvonpaksuus on vähän ohuempi kuin pierun kuori) Tämä maaliruisku on tosi kätevä pyörän rungon maalauksessa, suihku on kapea, eikä maalia mene ”harakoille”.

Tällä paketilla pystyy maalamaan rungon.

Yhteenveto, mitä tuli opittua toisesta omavalmisteisesta rungosta?

Jos lukiessasi sait ahaa-elämyksen, että Fat-Biken rungon voisi tehdä itse, mieti kuitenkin asiaa
toisenkin kerran:
1. Omavalmisteita runkoa on vaikea perustella edullisuudella tai nopealla toimitusajalla, pitää keksiä muita argumentteja. Esimerkiksi Pole Taigan runko ei tunnu tämän kaiken jälkeen enää ollenkaan kalliilta. Aloita vaikka pullojen kerääminen tänään, niin sinulla on Pole paljon nopeammin kuin omavalmisteinen runko.
2. Varaudu hankkimaan ja tekemään erikoistyökaluja tai jigejä, joita tarvitset kutakin n. 5 min ajan – Tämä piti taaskin paikkansa.
3. Varmista, että käytössäsi on riittävät fasiliteetit metallitöihin, suhteet CNC-koneistajiin ja automaalareihin on plussaa.
4. Olitko paikalla, kun kärsivällisyyttä ja kädentaitoja jaettiin? Vaikka olitkin paikalla, varaudu siihen, että uusien työmenetelmien oppiminen ottaa aikaa ja jossakin tapauksessa myös materiaalia menee hukkaan.
5. Kaikki ei mene toistakaan runkoa tehdessä kuin Strömsössä, varaudu pettymyksiin ja takaiskuihin. Seuraavasta rungosta tulisi taas huomattavasti parempi paljon pienemmällä vaivalla.
6. Rungon suunnittelu ja rakentaminen on addiktoivaa ja se muuttuu krooniseksi hyvin suurella todennäköisyydellä. Framebuilding – cheaper than therapy!

Leave a Reply

You must be logged in to post a comment.