Pole Taiga
Pole Taiga edustaa uutta geometria-ajattelua fatbike-luokassa. Hey English readers, click here!

Ostin Taigan rungon syksyllä 2017, joten tämä kirjoitelma on pikemminkin oman pyörän kestotesti kuin uuden pyörän koeajo. Senkin kyllä suoritin rankaisemalla koeajo-Polea muutaman tunnin poluilla, joita olin käynyt ajamassa aiemmin silloisella fatbikellani. Vertailukohtaa siis löytyi, ja ostopäätös koeajon aikana vahvistui. Uskon nykyään, että ilman kokeilua ei voi tietää millä tavoin pyörä käyttäytyy omalla kohdalla. Joskus käy niin, että sokkona numeroiden perusteella ostettu runko ja sen ympärille kasattu kokonaisuus toimii hieman eri tavalla kuin mitä tarkoitus oli.

Ajan pääsääntöisesti talvisin fatbikella, ja lenkit ovat pikemminkin rauhallisia nautiskeluja kuin maksimirajalla vedettyjä. Porukkalenkit mennään sitten kovempaa, vaikkakin on myönnettävä että kunto on laskenut huippuvuosista aika paljon, niin vaikka syke on tapissa on vauhti maltillinen. Alamäkien ilo hyödynnetään aina kun siihen on mahdollisuus. Kesällä voin ajaa lenkkejä joissa pyörään on kasattu laukut ja yöpyminen hoidetaan muualla kuin kotona. Pyörät hankin vuosikausien käyttöaika mielessä, joten jokaista hankintaa tulee mietittyä aika tarkkaan.

Se niistä ajotottumuksista ja itse pyörään. Päädyin runkosettiin sen vuoksi, että hyllyyn oli kertynyt melkoinen läjä hyvälaatuisia vähän ajettuja osia, joista suurin osa kävisi tähän uuteen projektiin kiinni. Lisäksi halusin leikkiä värikoodauksen kanssa, jolloin iso osa vakio-osista olisi mennyt kuitenkin vaihtoon. Keltainen runko on värinä mahtava, se pomppaa esiin maastosta kesällä ja talvella. Rungossa on sopivasti kiinnityskohtia, tarakka fiksautuu tarvittaessa eteen ja taakse, vain runkolaukun kiinnitysruuvit puuttuvat. Myös Salsa Anything Gaget ruuvautuvat etuhaarukkaan niin halutessa. Ketjuohjurikin, jos joku sellaista kokee tarvitsevansa, menee suoraan runkoon kiinni. Rungon kriittiset komponenttimitat on listattu satulaputken takaosaan. Vaijerivedot on ajateltu loppuun asti järeillä alumiiniklampeilla, ja molemmat kiekot kiinnittyvät asiallisesti läpiakseleilla. Hissitolpan vaijeri juoksee osittain rungon sisällä, joten stealth-tyyppiset tolpat on tuettu.

Putkiosiksi valikoitui hyllystä Thomson / Nukeproof – osastoa, ja voimansiirrosta, jarruista ja vaihteista vastaa SRAM XX / X01. Kiekot ovat alumiiniset DT Swiss BR-mallit, jotka ovat kevyet ja kestäneet omaa ajoa ainakin tämän vuoden ajan moitteetta. Navat ovat Hopelta, ja kammissa lähti vähän hifistely kirjoittamaan, sillä käytettynä löytyi Race Face Next SL – kammet. No en valita. Polen asiakastuki palveli erinomaisesti, koska tarvisin kampiin vähän pidemmän akselin, ja kun arvoin keskiölaakerin prikkoja kohdalleen niin ei niistä RaceFacen ohjeistuksista ottanut porokaan selvää, Polelta sain heti oikean vastauksen.
Renkailla on fatbikessa ehkä suurempi merkitys kuin tavallisissa maastopyörissä. Ensin asensin alle itsenastoitetut Surlyn Bud&Lou-kombon, mutta luovuin niistä ja nyt ympärivuoden renkaana toimii Schwalben Jumbo Jim 4,8″ ja tubelessina tottakai. Ehkä ajaisin nastoilla vieläkin, mutta en jaksa pelata teippien ja litkujen kanssa jos vanhat renkaat pysyvät hyvänä. Renkailla on leveyssuunnassa niin paljon tilaa, että melkein unohdin mainita koko asian, mutta nyt sekin on hoidettu.

Valmis pyörä etenee ensituntumalta vähän tahmeasti ja jämäkästi, joka on Polen ja fatbiken yleinen ominaisuus. Ajoasento on kuitenkin rento, mutta ohjaamossa on silti reilusti tilaa jumpata. Eturengas kulkee jossain kaukana edellä, ja takarengaskin on aika takana, kun vertaa entiseen hyvin xc-henkiseen ja jyrkkään lyhyeen fatbikeen. Keskiö kelluu matalalla, kuten edellisessäkin fatbikessa.

Kun päästään maastoon, fatbike ikään kuin herää henkiin, sillä järeä rengas mukautuu maastoon ja optimeilla rengaspaineilla suorastaan kelluu epätasaisuuksien päällä. Tasaisella ja nousuissa Polella ajaa kuten edelliselläkin xc-fatbikellä, mutta painon voi pitää keskellä pyörää, kun taas xc-fätillä painonsiirtelyä tuli harrastettua enemmän. Ajo ikäänkuin passivoituu ja tuntuu hitaammalta, mutta mittarin mukaan mennään samaa vauhtia. Tässä on vähän samanlaista efektiä kuin ajaisin trailiajoa enduropyörällä, ilman joustojen notkumista tottakai.

Kun Taiga osoittaa alamäkeen, syntyy ahaa-ilmiö. Normaalisti jarruteltavat paikat mennään vauhdilla läpi, ja varsinkin sellaiset kohdat, joissa on erittäin jyrkkää, Pole selvittää paremmin kuin mikään muu tahansa fatbike, tämän voin luvata. Entisellä pyörälläni ei ollut mitään mahdollisuuksia pysyä (kesällä) endurotäpärien perässä, mutta nyt sentään selät näkyvät vähän pidempään Taigalla roiskiessa. Mahtavaa! Pyörän pituus todellakin tuntuu ja näkyy ajaessa, ajo helpottuu ja pyörä tuntuu rauhallisemmalta. Tässä vaiheessa on syytä aina pysähtyä muistamaan, että maastot ovat edelleen niitä samoja, eli että maasto ei ole maagisesti helpottunut pyörän vaihtamisen jälkeen. Talvella alamäkimutkaa lähestyessä irrotetaan sisäjalka ottamaan tukea, heitetään takajarrulla takapää luisuun, pysäytetään luisu penkkaan (toivottavasti) ja matka jatkuu. Suorituksena tämä tuntuu pyörän päällä ihan luontevalta, mutta sivustakatsojasta liike on ”fuking räd”. Polea kannattaa kokeilla ajaa aggressiivisesti ja päällikön elkein, silloin siitä saa kaiken tarjottavan irti!

Kevyitä alumiinikiekkoja on syytä varoa varsinkin kesähurjastelussa, jotta dentit eivät pilaa hyvää lenkkiä. Järeillä ja kevyillä kuitukiekoilla saattaisi saada lisää luotettavuutta tähän asiaan. Olen kuitenkin sen verran tarkka kiihtyvyydestä ja käsiteltävyydestä, että en laittaisi painavampia vanteita vain siksi, että pystyisin ajamaan jostain kivikosta viisi prosenttia kovempaa. Siihen mielestäni endurotäysjousto on paras peli. Toisaalta nuo nykyiset alumiinikiekot ovat yli vuoden ajon jälkeen suorat ja dentittömät, joten olen supertyytyväinen Taigan kiekkovalintaan.

Jos jotain haluaisin muuttaa, niin keskiö voisi olla hieman korkeammalla fatbikeissa, koska niillä ajetaan usein aika vaikeassakin maastossa, tai sitten alla on upottava hanki. Rungossa voisi olla myös integroituna runkolaukun kiinnikkeitä, niin ei tarvitsisi pelata remmien kanssa. Keskiö voisi olla jo hieman kapeampi, sillä jalkojen etäisyys toisistaan olisi hyvä olla hieman pienempi. Ja sitten jos tästä saisi kilon painoisen, niin sitten grammanviilaajatkin tykkäisivät, itselle tuo nyt ei ole niin justiinsa. Mielestäni vain pyörivillä massoilla on merkitys siihen miten pyörä käyttäytyy ajossa, joten omat kevennyspanokset ovat kiekko-rengas-osastolla. Mutta tiedän että jokunen grammanviilaaja tulee lukemaan tätä juttua, joten tämä maininta on nyökkäys teidän suuntaanne.

Vuoden ajelujen jälkeen voin todeta että tätä parempaa fatbikea en löydä omaan käyttöön mistään. Renkaita olen vaihtanut, mutta muilta osin kokoonpano on pysynyt samana. Tulen ajamaan tällä setupilla todennäköisesti useita vuosia, kunnes joltain valmistajalta tulee merkittävästi parempi konsepti myyntiin. Toivon vain että se konsepti tulee suomalaiselta valmistajalta kuten myös Taiga!

Voit tilata omasi täältä:
Pole Bicycles Company – webshop

Speksit:
Pole Taiga

Leave a Reply

You must be logged in to post a comment.