Viides ajopäivä koitti jo hieman pilvisemmissä merkeissä, mutta kyyyyllä se aurinko sieltä lopulta putkahti näkyviin.
Lasse jäi kyttäämään postin kuljetuksessa olevia etukiekon osia. Ensimmäistä kertaa myös tuuli alkoi vaikuttaa ajamiseen, kun aloitimme päivän kruisailun Ylläksen bike parkin baanoilla. Punaista reittiä ajaessa tunsi jo selvästi, kuinka tuuli painoi yhdistelmää ilmassa sivulle! Porot olivat myös muhjanneet muutamia mutkia melko pehmeään kuntoon, joten tänne ajamaan tulevia kehotetaan tarkastamaan reitti joka aamu. Muilta osin reitti oli kyllä hyvässä kunnossa, pitää vain muistaa ulkoa ne kohdat joissa rytmi rikkoutuu tavallista pienemmällä bermillä, ja mukavasti kulkee.
Reilun parin tunnin session jälkeen luovutimme ja siirryimme nappaamaan jotain pientä purtavaa Ylläsjärvellä Eelin kaupan vieressä sijaitsevaan Kelekka Kuppilaan (joo joo, se on oikeasti yhdyssana).
Positiivinen yllätys oli se, että ruoka oli oikeasti hyvää vaikka kuppilan ulkoasu on perusgrillin tasoa! Kympin hampurilaisateria ja alle seitsemän euron makkaraperunat siirsi nälkää tuntuvasti. Todella mahtava pikaulkoruokailupaikka, voimme suositella!
Saimme tietoa myös Lassen paketista. Ne olivat lähteneet Postin jakelukeskuksessa väärään autoon, ja seikkailivat nyt vähän eri kulmalla Lappia kuin pitäisi. Pienen neuvottelun jälkeen Lasse teki treffit autonkuljettajan kanssa, ja osat tulisivat hoitumaan saman päivän aikana Ylläkselle. Hienoa!
Ruokatauon jälkeen Tomi ja Jani päättivät lähteä tutkimaan Ylläksen ympäristöä polkujen osalta, sillä tällä reissulla on ajettu vasta parkissa. Janin maastontiedustelun pohjalta emme lähteneet yrittämään esim. Kesänkijärven suuntaan alakautta eli Keskisenlaen itäkautta, vaan suuntasimme ylempää Keskisenlaen ja Ylläksen välistä kohti Äkäslompoloa. Nousimme ensin hissillä Ylläkselle, laskimme sinistä reittiä alas ja siitä käännyimme takavinkkeliin vasemmalle suht ajettavalle polulle, joka vie lopulta Varkaankuruun. Tunkkaamista riitti jonkin verran. Reitiltä on myös mahdollisuus kurvata länteen tai itään, mutta halusimme käydä kertaamassa Varkaankurun ”alamäkipitkospuut”. Yli kymmenen minuutin pitkospuulasku on kyllä kaikesta normiajosta poikkeava ja hauska.
Ohessa linkki käytettyyn reittiin.
Yllästunturin kierto
Varkaankurusta selvittyämme tapasimme pari ilmeisesti paikallista poikaa, jotka olivat fatbikeilla liikkeellä. He antoivat meille hyvät ajo-ohjeet: ”menette tätä tietä ylöspäin pitkän matkaa ja käännytte sitten vasemmalle”. 😀
Noudatimme suunnilleen näitä ohjeita, mutta emme kääntyneet Kellokkaan luontokeskukselle vaan laskimme kohti Äkäslompoloa vauhdikasta latupohjaa pitkin. Aika nautinnollisia laskuja on saanut kokea tällä reissulla, ja kartasta tulkitsimme että ne eivät ole suinkaan ainoita ajokelpoisia tällä seudulla!
Äkäslompolosta Yllästunturi lännen kautta pururatoja kiertäen sitten takaisin. Eipä ole muuta sanottavaa kuin että todella puuduttavaa ja todella hapokasta. Tomi ajoi yhden poron makuulta ja saimme myös live-kuvaa talteen parista muusta porosta, jotka antoivat meille kohteliaasti tietä. Janilla alkoi olla melkoiset hengitystieoireet, joten seuraava miestappio alkoi tälle reissulle olla valmis.
Sillä aikaa kun kinnersimme reitillä, Toni palasi bike park-hommiin ja jauhoi tasaisen reipasta tahtia Ylläksen reittejä, sen enempää taukoja pitelemättä. Kilometrejä ja laskumetrejä kertyikin Tonilla mukavasti päivän aikana.
Sitten kiekonrakennukseen! Toivotaan toivotaan, että pinnojen pituudet on laskettu Hi5Bikesissä oikein. Ja olihan ne!
Päivä 5 numeroina:
Ajoaika 5h 0m
Nousu/lasku 3005m
Kaloreita 3087kcal
Matka 51,8km