Yksi kameroistamme sai melkein lopputilin.
Ajopäivä jälleen! Ja kuvauspäivä. Suuntasimme autojen nokat kohti Leviä ja sen bike parkkia. Lassen etukiekon osat olivat matkalla, joten vuokrapyörää alle. Mondrakerin Summum -dh-pyörä havaittiin hyväksi vuokrakamppeeksi. Tomi sai oman pyöränsä ajokuntoon edellisenä päivänä, joten tälle päivälle jäi vain hienosäätö, ja sitten rinteeseen.
Keli oli jälleen aivan uskomaton, itse asiassa koko viikon ylivoimaisesti kuumin. Mittari kolkutteli varjossa jo lähes kolmenkympin lukemia (no okei, 28 tai 29 mutta kumminkin). Käsittämättömän hienoa. Jopa hyttyset tykkäsivät helteestä, jonka Toni huomasi heittäytyessään paikallisessa metsikössä kanervikkoon kuvaamaan muita ohi kurvaavia kuskejamme. Makuupaikalla oli muitakin kavereita! Siellä missä hyttyset eivät viihtyneet, mäkäräiset juhlivat. Polvisuojan nurkan alla oli rivissä todisteet Janin pohkeesta poistetuista palasista.
Lämmittelimme ja tarkastimme kuvausreitit ajelemalla 4-5 laskua, jonka jälkeen pysähdyimme lounaalle. Levillä on ravintoa saatavilla kätevästi seisovan pöydän muodossa ja hintakin on maltillinen. Pöydän syötyämme nousimme hissiin ja ylhäällä aloimme sahata punaista reittiä. Kuvaaminenhan tapahtuu siten, että a) viedään kamerat kuvauspaikoille, b) kävellään / juostaan takasin ylös, c) hurautetaan kameroiden ohi ja pysähdytään, d) noudetaan kamerat. Ja toistetaan. Kuvaaminen on siis aika rankkaa, kun samalla on kuskattava kameroita, mietittävä kuvakulmia ja ajettavakin suhteellisen näyttävästi. Tämä kyllä maksaa itsensä takaisin materiaalissa, jota voi sitten ihmetellä kiikkustuolissa vanhoina päivinään eli ensi syyskuussa.
Kuvauskalustona meillä oli neljä GoPro-kameraa (2xGoPro ja 2xSession) sekä Olympuksen pokkari, joka myöskin kuvaa hyvää HD-videota. Valokuvia ei hirveästi räpsitty vaan keskityttiin videoiden tallennukseen. Majoituksessa muistikortit puretaan yhtäaikaisesti kolmelle ulkoiselle USB-kovalevylle jotta materiaali ei mene hukkaan, suosittelemme tapaa muillekin kuvaajille.
Itse ajamisessa on tapahtunut Tuskan kuskeilla mielekästä evoluutiota: se mikä vielä vuonna 2011 oli vähän hankalaa reittiä, tuntui nyt mukavalta ajettavalta. Myöskin dropit ja gapit alkavat olla enemmänkin vakiokamaa kuin yksittäisiä stuntteja. Jokainen kuski ylitti oman mukavuusalueensa tällä reissulla, ja taidot karttuivat roimaa vauhtia.
Tämä ”tapahtuma”, eli etuperinvoltin harjoittelua improvisoituna, tapahtui jo sunnuntaina mutta unohtuipa laittaa linkki. Mutta tässä se on, olkaapa hyvä.
Reissulla ehdittiin käydä myös kalassa! Tomi narrasi useamman harrin perhollaan, mutta pieni koko varmisti sinttien pulahtamisen takaisin Äkäsjoen hellään huomaan.
Päivällisenä jotain nopeaa, eli ristikkoperunoita, kasviksia ruokakermassa ja pihviä. Kuvien ottaminen ruoka-annoksista on haastavaa, koska valmiit annokset eivät säily kovin pitkään…
Päivä 4 numeroina:
Ajoaika 4h 30min
Nousu/lasku 1575m
Kaloreita 2507kcal
Matka 22,9km