No niin! Nyt näyttää paremmalle. Sunnuntai valkenee puolipilvisenä ja ei pisaraakaan vettä! Singahdamme toiveikkaasti heti aamulla hissin ala-asemalle, josta kustannamme kuuden päivän liput tänne yhteen maailman parhaista maastopyöräilyn keskuksista. Kuusi päivää nousuja kustantaa 99 euroa.
Liput shortsien taskuun ja hissiin! Tai ei oikeastaan vielä koska Tomin polvisuojat majailevat vielä kämpillä. No, ne vielä matkaan ja kahdella Super Morzine – hissinousulla pääsemme yli 1700 metrin korkeuteen, josta suuntaamme nokan kohti sinistä (toiseksi helpoin vaativustaso) baanaa. Mahtavia bermejä! Hienoja hyppyjä! Kunnes tulemme metsäosuudelle, joka on käytännössä 1-3 metriä leveää mutavelliä. En ikinä ole elämässäni ajanut moisessa soosissa. Pyörä ei vain yksinkertaisesti mennyt minkään muun kuin painovoiman ja nollakitkan ehdoilla. Se on melko haastavaa jos reitti menee viistosti rinteeseen nähden… laskun jälkeen pyörät olivat kurassa ja mielet aprikoivat; ovatko kaikki baanat yhtä märkänä? Moni ranskankielinen kuski hoki merdeä, ilmeisesti kuivemmat reitit ovat normaalimpaa näihin aikoihin vuodesta.
Pesemme pyörät ala-asemalla (lähes jokaisella ala-asemalla on pyöränpesupiste) ja nousemme urheasti takaisin huipulle. Suuntaamme kohti Avoriazia siirtymää, jossa on sekä nousuja että laskuja. Makeaa pätkää ja ainoastaan 10% osuudelta mutaista! Avoriazista laskimme Lindaretsiin, ja a vot! Nyt näyttää kuivemmalta. Ei reitti mitään rutikuivaa ole tietenkään, mutta mutasurffailu on vähemmällä. Lindaretsissa tarkastammekin useamman vihreän (helpoin vaativuustaso) ja sinisen baanan, ja toteamme ne erinomaisiksi. Tres bien!
Jos tulet tänne ajamaan, niin hissiasemilla on yleensä henkilö joka ottaa pyöräsi hissin kyytiin (ja ylhäällä pois). Hisseihin mennään aina porttien läpi, etäluettavalla kortilla portti aukeaa. Hyvä paikka on reisitaskussa. Muutamalla hissillä ei ollut henkilöä nostelemassa, joten edellä ajavista piti apinoida asennustapa. Ei huolta – hissihenkilöt kyllä ojentivat / auttoivat aloittelijoita. Terveisin nimimerkillä: Jani ei saanut pyörää yhteen telineeseen, Jani ei laittanut turvakaarta alas ajoissa, Jani seisoi lähtöpaikalla liian lähellä penkkiä. Palaute on välitön 😀
Viralliset reitit on kohtuuhyvin merkitty, mutta jos on mahdollista bongata joku aiemmin mestoilla ajanut mukaan, nopeutuu navigointi huomattavasti. Kartta on pakollinen varuste, samoin hissien aikataulut.
Ajon välissä kävimme puolilta päivin katsomassa Avoriazissa Trial-Slopestyle-Parkour-Potkulautatemppuilunäytöstä ja hienon näköistä oli – mm. backflip potkulaudalla ”like a boss”. Pari kuvaakin saatiin. Pian sen jälkeen sisäistimme myös hampurilais- ja pizza-painotteista lounasta, joka tarjoiltiin yli 1600 metrin korkeudessa. Pöydästä maisemat olivat niinsanotusti kohdallaan.
Kaiken kaikkiaan tuhrasimme rinteessä koko päivän, ja pisaraakaan vettä emme niskaamme saaneet (yläpuolelta)! Erinomainen paikka, mahtavat maisemat, upeat baanat.
Päivä 1 numeroina
Ajoaika: 6h (ei sisällä lounastaukoa)
Matka: 62km
Minimikorkeus: 978m
Maksimikorkeus: 1938m
Nousu/lasku: 4430m
(kuvissa on myös gps-reitti sekä korkeus/nopeuskäyrä)
Päivä 1 kuvina
