Viides reissun päivä sujui tutuissa merkeissä: sisäistetään valtava aamupala, raavitaan ajokamppeet niskaan, ropataan pyörät ajoon ja siirrytään mäkeen.
Siirtymää ajoreiteille majoitteesta on tällä kertaa noin 150 metriä, joten kauaa ei maantietä tarvitse kärvistellä. Lyhyt lasku vie meidät ala-asemalle. Hissit alkavat pyöriä kymmenen aikaan, joten on syytä olla jonossa reilusti ennen. Tänään päästiin jopa nousuun parikymmentä minuuttia ennen avausaikaa, kun hissihenkilökunta teki peliliikkeen ja päästi porukan kabiiniin. Åressa on kahdentyyppisiä hissejä, kabiinihissi vie koko vuoren päälle korkeimmalle hissiasemalle, ja tuolihissit vievät lyhyemmissä pätkissä noin puoleenväliin saakka. Tämä toimii, koska ylhäältä lähtee vähän vähemmän reittejä, ja suurin osa on ripoteltu rinteen alaosalle. Tästä huolimatta kabiiniin on aina pitkä jono, ja tuolihissiin lyhyempi, joten ajankäytöllisesti kannattaa suosia välillä tuolihissiä.
Toni ei ollut vielä käynyt Åreskutanilla, joten tänäänkin tunkattiin vuoren päälle asti. Aurinkoinen keli takasi kunnon 360-panoraamanäkymät. Jani siirtyi aiemmin kämpille käsivarsien sanottua yhteistyösopimus irti. Ihan ilman tilanteita ei selvitty, Jussi otti lievästi yhteen viemäriputken kanssa, ja Toni päätti tarkistaa polunvarren marjojen kypsyysasteen Månskogen-reitin tasaisimmalla ja suorimmalla kohdalla, ilmeisesti kammen osuessa kiveen.
Päivälle tuli mittaa pisimmillään 67 kilometriä, ja korkeuseroa taitettiin 5348 metriä. Ajoaika 7 tuntia 20 minuuttia.
Päivän päätteeksi käytiin vielä katsastamassa Åren frisbeegolfkenttä järven rannassa, mutta ihan hirveitä kehuja kenttä ei saanut, mitä nyt irtokoreja oli ripoteltu rantasoralle. Mutta pelit saatiin aikaiseksi!
Tags: Åre, Kesäspektaakkeli 2019