Kolmantena päivänä käytiin kokemassa Telatie. Huomenna on luvattu kovaa sadetta koko päiväksi, joten todennäköisesti pidämme palautuspäivän.
Reitti koostui siis lähes täysin pitkospuista, joita kylien asukkaat pitävät kunnossa. Kyseessä ovat varmasti lähelle Suomen pisimmät pitkospuut, tai siltä ainakin tuntuu. Välillä tasainen kyyti keskeytyi maukkaaseen juurakkopolkuun, jossa varmasti riittää haastetta kaikille maastopyöräilijöille. Pitkospuilla ajaminen on huikeaa, kun vauhdit kasvavat melko reippaasti, mutta yhteenkään virheeseen ei oikein ole varaa! Telatietä voi suositella elämyksenä maastopyöräilijöille, mutta kannattaa varoa muita kulkijoita.
Aloitimme päivän urakan Teurajärveltä, kävimme kääntymässä Kurtakossa ja sen jälkeen suuntasimme Venejärven kääntöpaikalle. Sieltä palasimme takaisin Teurajärven parkkipaikalle. Matkalla tarkistimme myös kaksi luontotornia, ja videokuvaa otimme talteen tänään todella paljon. Mielestämme ensimmäisenä tehty pätkä (Kurtakko – Särkilehto) on tällä hetkellä huonoimmassa kunnossa, mutta ei sekään ajamaton ole. Itse asiassa koko reitti on loistavassa kunnossa, jos jaksaa painaa metsäsaarekkeet läpi vauhdilla. Aamulla pitkospuut olivat vielä hieman kosteita, mutta paluumatkalla kaikki olivat jo kuivia, vaikka Foreca lupasikin sadetta lähes koko iltapäivälle.
Sadetta ei saatu vielä illallakaan, kun suunnattiin vaihteeksi jalkapatikassa majoituspaikasta joenvartta nuotiopaikalle, jossa paistettiin makkarat. Itse asiassa koko kävelyreitti tehtiin käytännössä auringonpaisteessa!
Päivä 3 numeroina:
Kokonaisaika 3h 27min
Kokonaismatka 35,8 km (keskimäärin 10,3 km/h)
Maksiminopeus 35,5, km/h
Kokonaisnousu 113m
Kaloja ongella ei yhtään, Jani päästi kaikki takaisin (”urheilukalastusta”).
Edit: tässä vielä maistiaisia kuvatusta videomateriaalista, kyseessä lyhyt editoimaton pätkä jälleen.