Endurokuskien kädet vapisivat siihen malliin aamulla, että echon mukaan isolle mäelle ei ollut asiaa. Päätettiin siis polkaista lihasvoimalla parin tunturin ympäri. Echo puolestaan meni ajamaan ja kuvaamaan Ylläksen punaisia freeridelinjoja. Alunperin suunnitelma oli polkaista vastapäivään n. 30 kilometrin lenkki Kesänkitunturin ja Lainiotunturin ympäri ja kuorruttaa kakku Kukastunturin valloituksella (ja alas ajamisella). Reissu toteutuikin yllättäen todella hyvin suunnitelmien mukaan, arvioitu ajoaikakin osui viiden minuutin tarkkuudella kohdalleen.
Tässä reitti Traxmeet-palvelussa.
Ajo alkoi Äkäslompolosta, josta kiivettiin polkua Tunturitien varressa sijaitsevalle luontokeskus Kellokkaalle. Siitä laskimme vauhdikkaan kävelytien Varkaankuruun, johon on rakennettu varsin maukasta pitkospuuta. Reitti on varmasti paremmassa kunnossa ensi kesänä, sillä työn alla oli parhaillaan uudet pitkokset, joita riitti suunnilleen 2/3 matkalle kurun pohjaa, loput oli polkua. Matka jatkui Kesänkijärven rantaa kohti Kesänkikeitaan keskusta, missä oli kyllä hienot puitteet mutta ei ristin sielua. Ilmeisesti paikat ovat auki paremmin talvella 🙂
Kesänkikeitaan vierestä nousee Pirunkuru, jota kävimme testaamassa. Oli aika pirullisen jyrkkä (lue: kannettava) nousu, mutta ihan mukava lasku. Ylhäällä ehkä hieman suurempaa raekokoa.
Reissu jatkui Latvamajalle, minne asti polku on vauhdikasta, joskin reitti tuntuu kiipeävän koko ajan. Sieltä jatkoimme Karhukodalle ja sen kautta Kotamajalle. Pätkä Latvamaja – Karhukota – Kotamaja oli oikeastaan aika turha, koska polku oli ajoittain peitteinen, todella soinen (ei sen kummemmin pitkospuita) ja maisemiakaan ei ole juuri koko matkalla. Kartalla ura onkin merkattu hiihtoreitiksi, ja eipä sitä näköjään kovin moni kävelijä ole kuluttanut – eikä siellä kukaan meidänkään aikana tullut vastaan. Joten, kunto siellä varmasti kasvaa mutta muutoin aika laiha saalis.
Kotamajalta käännyimme kohti Kukastunturin laelle vievää nousua, ja vaikka nousu onkin jyrkkä ja irtokivinen, se on lähes kokonaan ajettavissa. Poroja ja ulkoilijoita näkyi taas tällä reitillä enemmän, ja pysähdyimme jutustelemaan parin porukan kanssa.
Puurajan yläpuolella fiilis alkoi nousta korkeusmetrien kanssa! Laelle päästyämme nykäisimme takit päälle ja säädimme videokamerat iskuun laskua varten, sillä lupailtu oli pitkää ja loivaa laskua.
Hauskaa riittikin lähes kymmenen minuuttia melkein takaisin Äkäslompoloon asti – varmasti reissun maukkain lasku. Naamaa oli aika hankala pitää näkkärillä, kun kamerakin pyöri koko ajan… alla koko lasku taltioituna Tomin kyydissä. Alussa on pientä säätöä koska videon editointivälineet täällä ovat hieman.. no, niitä ei ole.
httpvh://www.youtube.com/watch?v=TfRazfOY9i0
Päivä 2 numeroina:
Kokonaisaika 4h 56min
Kokonaismatka 34,5 km (keskimäärin 7 km/h)
Maksiminopeus 42 km/h
Kokonaisnousu 638m