Olen ajellut viimeisimpien vuosien työmatkat polkupyörällä. Ajan mittaan itse ajettavakin matka on pariin otteeseen pidentynyt, ja ympärivuotiselle työmatkapyörälle asetetut vaatimukset kasvaneet.
Enemmän pyörältä on alkanut vaatia sen jälkeen, kun ostin näitä hyötyajeluita varten Konan Dew Deluxen (hybridi), jonka sporttinen ajoasento, levyjarrut ja muutenkin mukava kokonaisuus palkitsi ajajan.
Hybridikannasta siirryin vuodeksi maasturikuskiksi, eli hankin Dewin tilalle On-One Inbred 456:n, joka lokasuojilla ja nastarenkailla meni myös kelissä kuin kelissä. Ainut ongelma Inbredissä oli silmiinpistävä ulkonäkö, joka ilmeni sillä että joku varasti aivan työpaikan vieressä parkissa odotelleesta pyörästä koko etukiekon.
Kun luovuin Inbredistä, köyhäilin hieman väärässä paikassa ja hankin V-jarrullisen hybridin. Vitus Bomp-merkkinen fillari menee tosi kivasti kesällä, mutta talvella haittaavat ahtaat haarukat: nastarenkaat ja lokasuojat eivät millään mahdu saman pyörän alle yhtäaikaa.
Siis: tässä juttua ”Vituixmän”-projektin jatkajasta. Toisin sanoen työmatkapyörä versio 4.0.

Kaulaputken lyhennys onnistuu hienosti Bilteman edullisella putkenkatkaisijalla. Kannattaa kiertää mahdollisimman hitaasti ja varovasti, sillä putkenkatkaisijan terä on aika haurasta tavaraa.

Tällä hetkellä pyörään asennetaan maastosarja, ja eturattaaksi 32-hampainen LX. Ehkä keväällä sitten maantiesettiä...

Takakiekko on hieman konstikas laittaa paikalleen! Takajarrukenkä on löysättävä hieman jotta se pääsee kiertymään kiinnikkeissään, samoin pikalinkku on irrotettava kokonaan, sillä pikalinkku menee takavaihtajan kiinnikkeessä olevasta reiästä läpi.

Takajarrulevyn asennus. Jarrut on kannibalisoitu kesän enduropyörästä, myöhemmin keväällä tämä fillari saa omat (BB7) levyjarrut.

Takavaihtajan korvake on Roadratissa irrallinen, eli se ruuvataan pikalinkun kanssa runkoon kiinni. Toisin sanoen vaihtaja putoaa siinä vaiheessa kun takakiekko irrotetaan.