Olen ajellut viimeisimpien vuosien työmatkat polkupyörällä. Ajan mittaan itse ajettavakin matka on pariin otteeseen pidentynyt, ja ympärivuotiselle työmatkapyörälle asetetut vaatimukset kasvaneet.
Enemmän pyörältä on alkanut vaatia sen jälkeen, kun ostin näitä hyötyajeluita varten Konan Dew Deluxen (hybridi), jonka sporttinen ajoasento, levyjarrut ja muutenkin mukava kokonaisuus palkitsi ajajan.
Hybridikannasta siirryin vuodeksi maasturikuskiksi, eli hankin Dewin tilalle On-One Inbred 456:n, joka lokasuojilla ja nastarenkailla meni myös kelissä kuin kelissä. Ainut ongelma Inbredissä oli silmiinpistävä ulkonäkö, joka ilmeni sillä että joku varasti aivan työpaikan vieressä parkissa odotelleesta pyörästä koko etukiekon.
Kun luovuin Inbredistä, köyhäilin hieman väärässä paikassa ja hankin V-jarrullisen hybridin. Vitus Bomp-merkkinen fillari menee tosi kivasti kesällä, mutta talvella haittaavat ahtaat haarukat: nastarenkaat ja lokasuojat eivät millään mahdu saman pyörän alle yhtäaikaa.
Siis: tässä juttua ”Vituixmän”-projektin jatkajasta. Toisin sanoen työmatkapyörä versio 4.0.
