Pyörää vaihtaessa uusi tuntuu aina paremmalta! Mutta onko se? Monelta jää kokeilematta esimerkiksi, näyttääkö sekuntikello eri lukemia uudella fillarilla. Muilta osuuksiltaanhan tämä uusi fillari on megamakea vanhaan verrattuna, niin katsotaan nyt vielä onko se kaiken lisäksi nopeampi.

Fillarit

IMG_1626bIMG_1787b

Molemmat fillarit on rakennettu enduroajoa varten. Molemmilla voi myös ajaa pidempiä lenkkejä esimerkiksi vaihtamalla takarengas rullaavampaan malliin. Nyt alla olleilla niljaisen kelin liimarenkailla ei hirveästi rullaavuudella juhlita. Toisaalta märälle juurakolle ja kivikolle renkaat sopivat erinomaisesti.

Joustomatkaltaan fillarit ovat samassa pituusluokassa, mutta uusi Firebird kulkee sentin-puolitoista pidemmillä jaloilla.

Enduron rengastus on 2,35″ Schwalben Muddy Maryt. Firebirdillä renkaat ovat Maxxis Hight Roller II, leveydet 2,30″ takana ja 2,40″ edessä. Enska on vannekooltaan perinteinen 26, kun taas Firebird on moderni ja cool 27,5″.

Renkaat ovat hyvin lähellä toisiaan, ja testilenkkiä varten molempiin laitettiin samat rengaspaineet. Firebirdissä on mahdollisuus käyttää keinumisenestoa sekä edessä että takana, mutta koska nämä ominaisuudet puuttuvat Endurossa, kumpaakaan lukitusta ei käytetty testin aikana. Näistä ominaisuuksista voi olla hyötyä esim. pitkän lenkin siirtymillä ja hiekkatienousuissa.

Pyörät ovat hieman eri painoisia, mutta molemmat on rakennettu melko kepeillä komponenteilla. Tästä huolimatta vanhempi Enduro häviää tuoreelle Tulilinnulle yli kilon (14,5kg / 13,45kg).

Kuski

Ajoneuvojen kuljettaja (allekirjoittanut) on useampia vuosia sekä vanhanmallista että uutta hissienduroa ajanut kuljettaja. Tahkokin on kerrattu reilut kymmenen kertaa. Painoa noin 85 kiloa, joten keijukaisluokasta puuttuu vähän. XC-ajelu ei juurikaan maistu, ajohalut kohdistuvat enemmän tekniseen ja juuri sellaiseen maastoon, että tuonne ei ainakaan kannata mennä pyörällä.

Lenkki

Valittu koelenkki, 4,5 kilometriä, kestää testieläimen polkaisemana 15-20 minuuttia. Reitillä on 1770m asfalttia, 1770m erittäin teknistä polkua a’la Jyväskylä, 430 metriä kovapohjaista hiekkatietä ja 560 metriä nopeaa neulaspolkua.
Nousua reitillä on 60 metriä, ja laskua luonnollisesti saman verran.

Kovat faktat eli aika

Lenkki on ajettu vauhdiltaan siten, että kuski on voimakkaasti hengästynyt, ja sykkeen perusteella mennään anaerobisen alueen puolivälissä. Siirtymillä (asfaltilla) palattiin aerobisen alueen ylärekisteriin. Pahin nousu tikkasi maksimit kummallakin kierroksella. Vauhti on kuitenkin mitoitettu siten, että kuski jaksoi ajaa tasaista vauhtia molemmat kierrokset, ettei ns. bonkkaaminen pilaisi mittaustuloksia. Siirtymillä ei ole tikattu täyttä vauhtia, koska tällaisilla pyörillä asfalttinopeuden mittaaminen on vähän kuin yrittäisi kellottaa maantiepyörälle aikaa dh-radalla.

Endurolla: 18m 20sek
Firebirdillä: 17m 40sek

Enduron lenkki: Klikkaa!
Firebirdin lenkki: Klikkaa!
(gps-virheistä johtuen matkat näyttävät eriltä, mutta reitti on täsmälleen sama)

Subjektiivis-objektiiviset kokemukset

Kyllä on enduropyörä mennyt eteenpäin seitsemän vuoden aikana! Siis onhan tämä Endurokin tosi mahtava pyörä, mutta Firebird hakkaa tuntumassa ja ajettavuudessa vanhan sotaratsun lähes joka osa-alueella.

Asfaltti+hiekkatie

Kumpiakaan pyöriä ei ole tarkoitettu tähän. Kevyesti pyörittäen molemmat fillarit etenevät kyllä… räjähtävästä kiihtyvyydestä nyt ei voi puhua. Firebirdin painopiste on reilusti taaempana kuin Enduron. Firebird myös tuntuu korkeammalta, varmaan rengaskokonsa vuoksi.

Polku, tasamaa

Enduro: tämä pyörä on tarkoitettu maastoajoon. Fillari etenee tasaisen varmasti ja syö maastoa aamupalaksi. Tällä pyörällä on tarkoitus osoittaa kulkupelille lyhin reitti pisteestä A pisteeseen B, ja antaa jouston hoitaa loput. Isommat töyssyt aiheuttavat perän pompahtelua, ja isommat esteet hidastavat selvästi vauhtia. Ei mitään valittamista, perustasokasta toimintaa.

Firebird: tämäkin pyörä tuntuu viihtyvän polulla. Enduroon verrattuna taikamattomaisesti leijuva takajousitus ”syö” isommatkin töyssyt ahneesti, ja vauhti ei esteiden kohdalla häviä lainkaan. Päinvastoin tuntuu, että runkoon on piilotettu jokin salainen jousi, joka mysteerisesti säilyttää liikemäärän ison kiven tai juurakkohelvetin jälkeen. Firebirdillä Enduron jälkeen ajamaan lähtiessä polun ekoissa mutkissa tuli kiire koska vauhtia oli selvästi enemmän.

Polku, ylämäki

Enduro: Horst-takajousitus ja DHX Air antautuu ylämäessä. Johtuneeko kuskin painosta? Ajoasento kaatuu taakse, takaiskari painuu erittäin syvälle ja tekee polkemisesta hankalaa. Putkelta runttaaminen mahdollistaa lisää voimaa, jos polku on niin tasaista että se on mahdollista.

Firebird: Mikään vuoristokauris se tämäkään ei ole. Mutta pyörittäminen pitää takajouston kurissa! Tällä voi varmaan nousta jyrkkiäkin mäkiä, kunhan peffan pitää penkissä. Putkelle nouseminen pogoaa jousitusta hirveästi. Jännittävästi DHX Air pysyy tässä pyörässä nätisti kurissa, silloin kun ajetaan penkistä. Enduron ominaista keskialueen ”vajoamista” ei ole lainkaan.

Polku, alamäki

Enduro ja Firebird: täällä loistetaan. Käsiteltävyys ja herkkyys on huippuluokkaa molemmissa pyörissä. Molemmat pyörät ovat tukevia ja vakaita, kiviä ja röykkyjä niellään hyvällä halulla. Pienemmät maastonmuodot voi jättää huomiotta ja antaa pyörän hoitaa ne, ja keskittyä hyvän ajolinjan valintaan ja hankalimpien esteiden selvittämiseen. Enduro tahtoi puskea mutkissa ja keula oli levoton, tätä ilmiötä en Firebirdissä samassa paikassa huomannut. Enduro on vähän helpompi nostaa hypyn nokalta ilmaan, uskon että edellämainittu on tottumiskysymys (Endurolla noita ajotunteja on jokunen tuhat enemmän…). Päivitys 16.10.2013: ensimmäisen hissienduropäivän jälkeen Firebird nousee ihan yhtä nätisti ilmaan, toimii hienosti. Itse asiassa jo toisella laskulla hypättiin yhtä pitkälle kuin Endurolla…

Muita havaintoja

Endurolla ajetun lenkin jälkeen kuski oli maalissa voimakkaasti (maksimit) hengästynyt, viimeisen ylämäen jälkeen pyörä ei antanut enää mahdollisuutta palautua. Firebirdin lenkin jälkeen kuski hengitti vain syvään! Palautuminen tapahtui matkassa mitattuna tuplasti nopeammin kuin Endurolla. Pitkissä suorituksissa tämä tarkoittaa sitä että Firebirdillä jaksaa ajaa pidemmälle.

Kellonaikojen perusteella sijoitus SM-endurosarjan harrasteluokassa saattaisi nousta pelkällä pyörän vaihtamisella pykälän tai pari (1-1,5 minuuttia parempi kokonaisaika).

Koska allekirjoittanut on aina pitänyt Spessun takajoustosta, tuli Firebirdin perän toiminta lievänä järkytyksenä. Tänä kesänä on tullut kokeiltua myös uusinta Enduroa sekä Santa Cruzin Bronsonia, kumpikaan ei pärjää Firebirdin linkustolle.

Leave a Reply

You must be logged in to post a comment.